Taasen kerran tuli tehtyä retki Kauhavalle.
Kauhavalla tuli oltua reilu viikko ennen joulua.
Loma meni rentoutumisen ja riistan parissa.
Viikon ohjelmaan kuului mm. seisontakoulutusta, pienpeto-pyyntiä koirilla ja loukuilla, automaattien täyttöä, ketun metsästystä pillillä ja ajokoiran ajattamana sekä perinteistä metsästysmaiden valvontaa ;)
Ensimmäisenä aamuna tuli laitettua koko loukkuarsenaali pyyntiin supikoiria varten, pyyntiin pääsivät 1 kpl kanuja, 3 kpl yleisloukkua ja 1 kpl minkkirautoja. Syöttinä toimi alussa kokonaiset muikut ja loman puolivälissä syötiksi vaihtui silakkafileet..
Muutaman päivän loukuttelujen jälkeen vaihdoin yleisloukkujen ja minkkirautojen paikkaa, yleisloukut vein syvemmälle metsään ja minkkiraudat vein myös metsään, erään metsäojan jäälle.
Minkkiloukun paikan valitsin jäälle ilmestyneiden jälkien vuoksi
Jäälle ilmestyi lähes joka yö minkin ja näädän edestakaiset jäljet.
Huomattuani jäljet viikon alussa tein koirien kanssa jäljitys/skannauksen maastoon mitään kuitenkaan löytämättä.
Minkkiloukun kun vein ojanjäälle, niin meni pari yötä kun minkki oli käynnyt loukussa ja luikkinut ehjin nahoin lipettiin..!!
Huomasin että minkki oli pelästynyt rautoja jotka olivat huolimattomuuttani asennettu siten, että olivat päässeet liikahtamaan ennen laukeamista, prkl, aloittelijan moka!
No, minkki voitti ekan erän ajattelin, vein lähelle yleisloukun ja snäckipalaks 1kk vanha hauenpää ja yhen muikun johon laiton laukasulangan kiinni, laukasu on tehty hiirenloukulla toimivaksi.
Ja kappas, parin päivän päästä oli minkki ollut taas liikkeellä! Oli bastardi tullut perinteisesti ojanpohjaa pitkin mutta olipa loikannut ennen minkkiloukkua metsätielle, ja siitä jatkanut kohti yleisloukkua, joka oli sijoitettu n. 40m:n päähän ojasta ja minkkiraudoista, tukkipinon taakse, tienvarteen.
Jätin auton tien varteen ja lähin seuraamaan jälkiä tietä pitkin.
Tällä kertaa kelasin että olisko nyt tuuria..
Seurasin jälkiä jotka loikki uhkaavasti kohti puupinoa ja yleisloukkua.
No, sinnehän ne menee..
Yleisloukulle päästyäni totesin että minkki oli käynnyt loukun sisällä, ja olipa näköjään kuukauden vanha hauenpää maittanut, mutta ei päivän tuore muikku jossa laukasulanka oli kiinni! Pääsi livahtamaan, PRKL!!
Taas tuli todettua että ei se aina niin simppeliä oo..
Muutkaan loukut eivät antaneet riistaa tällä kertaa..
Yheltä jokapäiväisistä loukkukierroksista pois ajaessa huomasin peltoaukealla HiLuxin, ohittaessa sällit, tuli ukot autoista ulos: "lähretkö kettu passihin, koira on nuari, 1,5vuatias, mutta ajo on käynnissä" "totta helvetissä lähen!" "mihin,minne,koska"??
Eiku kettupassiin isontien toiselle puolelle, kantokasojen luokse, hakkuuaukolle.
Passissa olin n. puoli tuntia eikä mitään näkynyt/kuulunut.
Kunnes yht`äkkiä alkoi ajo kuulumaan suoraan edestä, kattelin mistä liekkihäntä pöllähtää.. Ajo läheni ja läheni, sitten se lähti loittonemaan.. Hetken päästä toinen kettumiehistä tuli ja sanoi toisen ukoista ilmoittaneen radiopuhelimella ketun siirtyneen ison tien toiselle puolelle.
Passipaikan vaihto, kuljettiin toisen ukon kanssa muutama sata metriä, kun tuli uus tieto "takas vanhoille paikoille, kettu tulossa hakkuuaukkoa kohti!! "
Takas nopeesti ja mahd. hiljaa (rento yhdistelmä), no kantokasalle ku pääsin meni pari minuuttia ku ajokoira painaa hakkuuaukon reunaa, eli kettu oli "passin vaihdon" yhteydessä livahtanut just sen kantokasan edestä, jätti vaan jäljet käyntikortiksi.. Hyvä tzägä!
Kettua ei saatu, mutta olipa hienoa olla piiitkästä aikaa kuuntelemassa ajokoiran sinfoniaa ja vieläpä kettua ajattamassa.
Seisojaakin tuli koulutettua, fasaaneitakin oli pelloilla, mutta niistä ei juuri tilanteita saatu.
Sissi otti peltopyy-parven seisontaan mutta ajoi ite lentoon...
Kettuja tuli pillillä yritettyä vähän siellä sun täällä, mutta eipä kettu tullu näkösälle, jälkiä näkyi kohtalaisen paljon. Yhen pellon laitapuskassa kun olin, niin päivä kun alkoi hämärtymään, niin metsästä pöllähti joku iso petolintu, joka jäi hetkeks kuuseen istumaan, josta se hetken istumisen jälkeen lähti saalistamaan peltolakeuksien ylle..
Supikoiria yritin vielä koirien kanssa, tein päiväretken keskelle pöpelikköä, koirat haussa kokoajan, ei löytynyt supikoiria eikä niitten jälkiäkään, käveltiin n.8-9km.
Ennen pohjoseen lähtöä tuli täytettyä kaikki kaura-automaatit sekä kauriille tuli vietyä omenoita, perunoita sekä sijoitin sinne myös yhen kaura-automaatin kaviokoipien iloksi.
Metsästys-alueita kierrellessä tuli bongattua myös suurriistaa, hirviä, 2 vasaa ja emä juoksentelivat kohti kyyhkyjahdin aloitus aukeita.
Ja tässä vielä nelivedot:
Sissi
Milli
Tällänen reissu tällä kertaa Kauhavalla.
Ei muuta kun hyvät,riistaisat ja kalaisat uudetvuodet kaikille!
Alkuvuodesta 2010 on sitten ne peijaiset, ja paikaksi valikoitui monien hyvien vaihtoehtojen joukosta Herttoniemen HIRVENPÄÄ-MAJA. (peijaisista tulee infoa etusivulle lähempänä)
