torstai 25. marraskuuta 2010

Kettu- ja kaurispaukkujen testailua.




Tilasin Ahti Huvilalta rasiallisen Lapuan 55grs SP-luoteja. Tarkoitus on saada hyvä puolivaippa lataus, etenkin viimeaikojen kauristapahtumien johdosta.

Aseena CZ 527 kaliberissa .223.

Latasin 6:tta eri latausta kahdella eri ruudilla (Vihtavuoren N133 ja N135)

Testasin myös kokovaippa-latauksia, luotina Lapuan 55grs FMJ.
Kokovaippoja latasin kolmea erillaista, ja ruutilajeina samat kuin edellisessä.

Ammunta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska iskuripiikin säätö oli edellisen päivän lukonpuhdistuksen jäljiltä jäännyt huonoksi.

Osa patruunoista ei lauennut ja jouduin kesken ammunnan purkamaan lukon atomeiksi ja säätämään iskuripiikkiä uudestaan.

Tulokset 100m: (suluissa reiän sisäreunoista otettu mitta)
Klikkaamalla kuva suureksi!




perjantai 19. marraskuuta 2010

SUPI PERKELE!!

Taas on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista jahtailujen yhteydessä.

Eilen menin ensimmäistä kertaa kaurista kyttäämään. Menin iltapassiin n. 15:00 maissa.

Passituspaikaksi valitsin kauriiden polun, ja asetuin erään pelto-ojan tuntumaan puskien suojaan, kohtaan josta kauriit olivat aiempina päivinä ojaa ylittäneet.

Istuskelin n. 1/2h jonka jälkeen päätin siirtyä n. 200m erään ison risukasan viereen..

Risukasan kohdalla ehdin passata myös 1/2 tuntia. Kunnes havahduin: "Kauriita edessä!!"

Kauriit olivat ylittäneet ojan ensimmäisestä passipaikasta n. 200metrin päästä, ja harmikseni uudesta passipaikasta n.400metrin päästä..

Liian kaukana...

---------------

Olin myös tänään aamulla kaurista kyttäämässä kuten myös iltapassissa, rapinaa kuului mutta kauriita ei näkynyt.

Kaurispassista kun tulin kotiin, en ehtinyt saappaitakaan ottaa pois kun puhelin soi.
Tuli tieto että muutaman kilometrin päässä oli supikoira ylittänyt tien..

Ei muuta kun ylimääräiset passivaatteet pois ja liikkeelle!

Perille päästyäni oli paikalla jo kaveri jonka kanssa lähdettiin supikoiran jälkiä seuraamaan, Sissi mukana..

Sissin päästin hetken päästä vapaaksi, siinä se juoksenteli fiiliksissä ja pikkasen jälkiä sotki.
Sissi olisi ehkä toiminut toisella tavalla jos supikoira olisi ollut entuudestaan tuttu juttu.

Jäljet luikertelivat metsiköiden läpi, peltosarojen poikki ja ojan pohjia nuohoten..

Suunnilleen 20min jäljityksen kohdalla jäljet menivät vanhan, hylätyn navetta/ulkorakennus/romukasa-setin luokse.

Kiersin sissin kanssa alueen kun jäljittäjä-kaveri tutki jälkiä romukasan luona..
Huomasin että jäljet eivät tule hylätystä pihapiiristä ulos..

Sissin kanssa esittiin edelleen jälkiä, kunnes kuului vihellys. Ajattelin että jäljet olivat taas löytyneet, että homma jatkuu. Lähdin kohti kaverin valokeilaa..

Laukaus, toinen ja kolmas..!

Perille päästyäni oli supikoira jo hengetön, oli tyhmyyttään paennut navetan ajoluiskaa josta ei ollut poispääsyä.

Oli loistava juttu että saatiin munarosvo pois, ja vielä kyseiseen kohtaan sillä jäjet menivät koko ajan uhkaavasti kohti vilkkaasti liikennöityä asfalttitietä. Jos supikoira olisi sinne ehtinyt olisi se luultavasti säilynyt hengissä.

Huomenna nahka talteen ja muu ruho kirveellä palasiksi ja loukkuihin syötiksi.

torstai 11. marraskuuta 2010

Kaatoja!



Tänään sain kaadettua ensimmäisen kettuni.

Koko päivä saatiin tehdä töitä kaadon eteen, aamulla 06:00 jälkiä etsimään, päivä päättyi kaatoon kolmen maissa.

Ajureina toimi vuorotellen kaksi ajokoiraa.

Pitihän se ensimmäinen lähettää täytettäväksi...




Sitkeä ajuri, onnellinen saamamies ja metsän viekkain veijari; kettu


Nyt kun ensilumi on satanut, huomaa miten vahva kettukanta tällä alueella on.
Eli jahdattavaa riittää..